Yhteystiedot

Steinerpäiväkoti Pellava

Pohjolankatu 3-5
00610 Helsinki

045-8425400
steiner.pellava@elisanet.fi

Aukioloajat:
ma-pe
7.45 - 16.15

Pellavan VASU

Kuvateksti

 

STEINERPÄIVÄKOTI PELLAVAN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA

 

 

 

SISÄLTÖ

 

 

1. Steinerpedagogisen varhaiskasvatuksen lähtökohtia

Johdanto

Varhaiskasvatuksen arvopohja

Kasvatuspäämäärät

Varhaiskasvatuksen toteuttaminen ja pedagogiset painotukset

 

2. Hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuus

Tahto

Rytmi

Aistit

Jäljittely

Mielikuvitus

Luonnonmukainen ravinto

Kasvattaja

Varhaiskasvatusympäristö

 

 

 

 

 

 

3. Lapselle ominainen tapa toimia

Leikkiminen

Liikkuminen

Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen

Tutkiminen

 

4. Kieli ja vuorovaikutus

5. Sisällölliset orientaatiot

Matemaattinen orientaatio

Luonnontieteellinen orientaatio

 


 

Historiallis-yhteiskunnallinen orientaatio

Esteettinen orientaatio

Eettinen orientaatio

Uskonnollis-katsomuksellinen orientaatio

 

6. Lapsen tukeminen varhaiskasvatuksessa

 

7. Eri kieli- ja kulttuuriryhmiin kuuluvat lapset

 

8. Yhteistyö eri tahojen kanssa

 

9. Vanhempien osallisuus lasten varhaiskasvatuksessa

 

10. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma

 

11. Lapsen esiopetuksen suunnitelma

 

12. Toiminnan seuranta, arviointi ja kehittäminen

 

Liitteet

Lähteet

 

 


 

1 Steinerpedagogisen varhaiskasvatuksen lähtökohtia

 

Johdanto

 

Steinerpedagoginen varhaiskasvatus perustuu Rudolf Steinerin (1861-1925)

kasvatusvirikkeisiin.

Steinerpedagogiikassa alle 7-vuotias lapsi huomioidaan kokonaisvaltaisesti.

Tämän ikäisen lapsen tahdon-, tunteen- ja ajattelunvoimat ovat yhteen

liittyneinä. Kasvatuksen ja opetuksen tulee tukea lapsen koko olemusta.

Painopiste varhaislapsuudessa on fyysisessä kasvussa ja muotoutumisessa.

Lapsuudessa luodaan laaja-alaisesti perusta myöhemmälle terveydelle.

 

 

Lapsi elää aistien ja jäljitellen voimakkaasti ympäristöään. Lapsen

kasvunvoimia ei ole hyvä rasittaa abstraktiin ajatteluun vetoamalla, vaan

antamalla esikuvia jäljiteltäväksi. Kasvattaja itse on olennainen osa lapsen

ympäristöä, ja hänen olemuksensa vaikuttaa merkittävästi pieneen lapseen.

Siksi kasvattajan tietoinen itsekasvatus on tärkeä osa varhaiskasvatusta.

 

 

Steinerpedagogiikassa otetaan huomioon lapsen luontaiset kasvuvaiheet,

jolloin kaikella on oikea aikansa ja rytminsä. Varhaiskasvatus ohjaa lasta

toiminnallisuuteen. Lapsi leikkii ja touhuaa koko olemuksellaan ja omaksuu

toiminta- ja ajatussisältöjä ympäriltään. Aikuisen työn kokeminen antaa pohjaa

inhimilliselle toimintakyvylle ja ajattelulle.

 

 

Varhaiskasvatuksen menetelmällisiin asioihin kuuluvat esimerkiksi leikki,

sadut, toiminnallisuus ja rytmisyys. Lapselle tärkein toiminta on leikki. Leikin

alkamiseksi tarvitaan ulkoinen tai sisäinen virike, jonka jälkeen lapsen

omaehtoinen leikki viriää ja kehittyy. Leluja tarvitaan itse asiassa vain vähän.

Säästeliäs leikkikalutarjonta edellyttää lapselta enemmän sisäistä ponnistusta

ja mielikuvituksen täydennystä. Tällainen ponnistelu rikastuttaa lasta

jäsentäen ja eheyttäen häntä.

 

 


 

Varhaiskasvatuksen arvopohja

 

Steinerpedagoginen varhaiskasvatus jakaa suomalaisen varhaiskasvatuksen

arvopohjan, joka perustuu kansainvälisiin lapsen oikeuksiin sekä

perusoikeussäännöksiin.

 

Näitä ovat lapsen oikeus:

-onnelliseen lapsuuteen

-yksilöllisyyden kunnioittamiseen

-turvallisiin ihmissuhteisiin

-tasapainoiseen kasvuun, kehitykseen ja oppimiseen

-turvattuun ja terveelliseen ympäristöön, jossa voi leikkiä ja toimia

 

monipuolisesti

-tulla ymmärretyksi ja kuulluksi kehitystasonsa mukaisesti

-saada tarvitsemaansa erityistä tukea

-kokea, että maailma on hyvä. Tämä kokemus voi syntyä

 

luottamuksesta ihmisiin ja maailmaan.

 

Kasvatuspäämäärät

 

Varhaiskasvatuksen tärkein tehtävä on edistää lapsen kokonaisvaltaista

hyvinvointia ja luoda pohja, joka tukee lapsen koko inhimillistä kasvua,

kehittymistä ja oppimisen edellytyksiä. Lapsen kasvua tuetaan ja turvataan

ikäkauden edellytysten mukaan. Varhaiskasvatuksessa kunnioitetaan lasta ja

hänen tapaansa kohdata maailma. Varhaiskasvatuksen on oltava

toiminnallista ja elävää, jotta se voisi vastata lapsen ominaislaatuun. Kasvu

terveeseen sosiaalisuuteen ja toisten ihmisten kohtaamiseen kuuluu myös

varhaiskasvatuksen päämääriin.

 

Steinerpedagogisessa varhaiskasvatuksessa lasta pyritään huomioimaan

kokonaisvaltaisesti: antamalla rakennusainetta hänen tahdolleen, tunteelleen

ja ajattelulleen sekä auttamaan häntä sosiaaliseksi.

 


 

Tahdon kehitys lapsessa ilmenee pääasiassa motorisissa toiminnoissa. Lapsi

oppii jäljittelyn ja tekemisen kautta, osallistuen tekemiseen koko

olemuksellaan.

 

0-3-vuotias lapsi oppii vähitellen nousemaan ylös ja kävelemään, puhumaan

ja ymmärtämään asioiden välisiä yhteyksiä. Kävely, puhe ja ajattelu ovat

suuret inhimillisen kehityksen kohokohdat, joita pienen lapsen tulisi saada

harjoitella omassa yksilöllisessä tahdissaan ilman kiirehtimistä. Tämän

vaiheen loppupuolella on ensimmäinen kirkas minuuden kokemus ja lapsi

sanoo: minä.

 

3-5-vuotias lapsi elää leikin, sadun ja mielikuvituksen kultaista aikaa. Näistä

hän saa kasvuunsa rakennustarpeita. Mielikuvitus ja muistikyky alkavat

kehittyä ja syntyy oman toiminnan sekä leikin tarve. Älyyn ja muistiin

vetoaminen tässä vaiheessa vie voimia fyysisen terveyden rakentumiselta.

 

6-7-vuotias lapsi elää murrosvaihetta taakse jäävän varhaislapsuuden ja

alkavan koululaisen elämän välimaastossa. Leikki saa enemmän kestävyyttä,

muisti ja mielikuvitus kehittyneet ja lapsi tarvitsee samanikäisiä leikkitovereita

tekemään kanssaan suunnitelmia. Edellisen jakson harmoninen olo muuttuu

labiiliksi. koko olemuksellaan ympäristön tapahtumiin vaistomaisella jäljittelyllä

osallistuneesta lapsesta syntyy tietoisempi omaksuja, joka kaipaa

auktoriteettia ohjaajakseen ja esikuvakseen.

 

Esiopetuksen tavoitteena on antaa paras mahdollinen perusta, ei vaan koulua

vaan koko elämää varten. Kehityksessä painopiste on fyysisen kasvun

alueella. Tämän terveys ja tasapaino tunne-elämän ja ajattelun kehityksessä

on perusta kaikelle oppimiselle ja yksilöllisten kykyjen täysipainoiselle

kehittymiselle. Lapsi oppii asioita itse tutkien, tekemällä ja käsillä käsittäen.

Siihen liittyvät kiireettömyys ja rytmin hoitaminen, leikki ja mielikuvituksen

kehittäminen, jäljittelyn ja tekemisen kautta tapahtuva oppiminen, toiminnan ja

liikkumisen ilo, luonnonläheisyys ja luonnonmukaisuus ravinnossa ja

materiaaleissa.

 


 

Koko varhaiskasvatuskausi (0-7v) on aikaa, jolloin lapsen on lupa olla lapsi

sanan todellisessa merkityksessä, elää elämän luppoaikaa aikuisen

suojaamana ja kantamana. Lapsi ammentaa satujen, mielikuvituksen ja leikin

maailmasta rikkauksia elämäänsä varten, oppii jäljittelyn ja esikuvan kautta

omassa tahdissaan ja saa toivottavasti leikkiä kauneimmat leikkinsä loppuun.

 

Varhaiskasvatuksen toteuttaminen ja pedagogiset painotukset

 

Steinerpedagoginen varhaiskasvatus voi toteutua kasvattajayhteisön työn

tuloksena. Yhteistyössä toimien kasvattajat ja vanhemmat voivat luoda tälle

edellytykset. Varhaiskasvatuksen periaatteiden mukaan lapsen leikki- ja

toimintaympäristön on oltava turvallinen ja kaikinpuolista hyvinvointia edistävä.

Turvallisuus antaa perustan sille, että lapsi uskaltaa oppia uutta.

Varhaiskasvatuksen toimintaympäristöön kuuluvat ulkoisten ja rakennettujen

tilojen, lähiympäristön ja materiaalien lisäksi kasvattajat. Kasvatuksen perusta

on kasvattajan itsekasvatus ja pyrkimys terveesti esikuvalliseen toimintaan.

 

 

Steinerpedagogisen toimintakulttuurin keskeisiä asioita pienten lasten

kasvatuksessa ovat ilo ja kiireettömyys. Näihin liittyvät rytmien huomioiminen,

leikki ja mielikuvituksen kehittäminen, toiminnallisuus, joka pohjaa lapsen

luontaiseen jäljittelynhaluun sekä luonnonläheisyys ja luonnonmukaisuus niin

ravinnossa kuin materiaaleissa. Lapsen liikkuvuutta, toiminnallisuutta sekä

aloitekykyä tuetaan.

 

 

Steinerpedagoginen ihmiskuva on pedagogiikkamme perusta. Ihmisen elämää

katsotaan siinä seitsenvuotiskausissa. Rudolf Steinerin mukaan ihmisen

kehitys tapahtuu alkuvaiheissaan kolmen suuren vaiheen kautta:

0-7-vuotiaana ruumiillinen itsenäistyminen; kehityksen painopiste on tahdon ja

fyysisten voimien kehityksessä.

7-14-vuotiaana itsenäistyminen tunteen tasolla; kehityksen painopiste on

tunteen, sielunelämän, sosiaalisten valmiuksien ja moraalin kehityksessä.

14-21-vuotiaana ajattelun itsenäistyminen; painopiste on ajattelun ja

arvojen kehityksessä.

Jokainen kehitysvaihe tarvitsee rauhaa ja luo pohjaa seuraavalle.

 

 


 

2 Hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuus

 

Steinerpedagoginen varhaiskasvatus painottaa kokonaisvaltaisuutta.

Kasvatus ja opetus nivoutuvat päiväkodin toiminnan sisältöihin, eikä erillisiin

opetustuokioihin. Kaiken oppimisen perustana on lapsenhyvä minäkäsitys ja

tasapainoisesti kehittyvä tahto- ja tunne-elämä. Varhaislapsuus on tahdon ja

aloitekyvyn kehittymisen aikaa. Oikein luotu kasvatusympäristö tukee lapsen

tahdon tervettä kehittymistä. Lapsen oman tahdon tukemiseen tarvitaan

aikuisten lämmintä huolenpitoa sekä turvalliset rajat. Lapset tarvitsevat niin

lähellä olevien ihmisten kuin ympäristön virikkeitä vapaaseen leikkiin ja

toiminnallisuuteen. Mahdollisimman pysyvillä ihmissuhteilla tuetaan lapsen

perusturvallisuuden- ja luottamuksen tunteita. Lapsi tarvitsee oikea-aikaista

tukea ja riittävästi aikaa kypsymiseen.

 

Tahto

 

Tiedostamattomassa elävä tahto on elämän liikkeelle paneva voima, tekojen

ja yleisen toimintatarmon lähde. Tahdon aluetta harjoittaa toisto, jäljittely ja

itse tekeminen. Päiväkodin koko toimintarytmin tarkoitus onkin tahdon

kasvatus. Lapsi haluaa toistaa kokemuksiaan yhä uudestaan ja sitoutua

siihen. Etusijalla on tarve tehdä ja toimia. Sosiaalisessa ja yksilöllisessä

mielessä parasta tahdon kasvatusta ja harjoitusta on leikki. Taiteellinen

elementti vaikuttaa tahtoon elävöittävästi ja jäsentävästi. Steinerpedagoginen

varhaiskasvatus suojelee, hoitaa ja kehittää lapsen toiminnallisuutta ja

elävyyttä tarjoamalla riittävästi haasteita ja mielekästä tekemistä. Innostus ja

aloitteellisuus kumpuavat vahvasta tahdosta.

 

Rytmi

 

Asioiden ja tapahtumien rytminen toistuminen päivien, viikkojen, kuukausien ja

vuoden kierrossa tuo selkeyttä lapsen elämään, luo turvallisuutta ja edistää

oppimiskykyä. Vuoden juhla-ajat ja myös vuodenkierrolle ominaiset työt ovat

tärkeä osa toimintaa ja jäsentävät aikaa vastaten lapsen kokemukseen ja

 


 

kehitysvaiheeseen. Samalla suhde luontoon ja inhimilliseen kulttuuriin kehittyy

tarjoten runsaasti oppimismahdollisuuksia. Juhlien kautta lapsi saa

mahdollisuuden toisten kanssa kehittää valmiuksia kohdata uskontoon,

kiitollisuuteen, hartauteen ja hiljentymiseen liittyviä asioita.

Perusrauha ja -turva ovat edellytys tunne-elämän positiiviselle kehitykselle.

Vuoden myötä lapsi saa kokemuksien lisäksi itselleen myös rikkaan laulu-,

loru- ja runokokoelman.

 

 

Viikkorytmi jäsentää pienen lapsen viikon. Päivän askare määräytyy

viikkorytmin mukaan, joka voi olla esimerkiksi tällainen: maanantaina  leikitään, tiistaina leivotaan, keskiviikkona tehdään eurytmiaa, torstaina maalataan ja perjantaina ulkoillaan. Viikonloppu tulisi rauhoittaa perheelle ja kodille. Viikkorytmin kohokohdaksi nousee sunnuntai, joka on ilmapiiriltään ja luonteeltaan erilainen, leppoisa ja voimia antava.

 

Päivärytmin tehtävänä on jäsentää lapsen päivä sisään-ja

uloshengityksenomaisesti niin, että siinä vuorottelevat keskittyneen tekemisen

tuokiot ja omaehtoinen leikki. Pellavan sisään ja uloshengitys toteutuu näin: Ulkoilu, satutuokio, päivän askareet, leikki, ruokailu, leikki. Osapäivälapset lähteät kotiin ja kokopäiväiset lapset menevät päivälevolle, jonka jälkeen on välipala, leikki ja ulkoilu ennen kotiinlähtöä.

 

 

 

Aistit

 

Ihmisen itsen kokeminen pohjaa aistien ja aistimisen terveeseen

kehittymiseen. Pienen lapsen aistit ovat herkkiä ja aistimukset

kokonaisvaltaisia. Ihmisen aistit kehittyvät hitaasti ja vain oman aktiivisuuden

avulla. Myötäelettäviä, jäsenneltäviä ja hyvää tekeviä aistimuksia tarvitaan

terveen kehityksen tueksi. Aistimusten laatu vaikuttaa lapseen aina

hermostoon asti. Siksi kaikki aidot peruskokemukset luonnosta, liikkumisesta,

kuulemisesta ja näkemisestä ovat tärkeitä. Erityisessä asemassa ovat

 

 

kosketus-, liike- ja tasapainoaistien vaaliminen. Akustiset äänet, luonnolliset

kuvat ja elämykset ravitsevat ja kehittävät lasta.

 

Jäljittely

 

Alle seitsemänvuotias lapsi oppii pääasiassa jäljittelemällä. Lapsen suhde

maailmaan muodostuu välittömästi toiminnan ja kokemisen, ei vielä

käsitteiden kautta. Ihmisten tekemien töiden näkemisen ja tekemisen kautta

lapsi voi liittyä jäljitellen mukaan rakentavaan toimintaan. Kodintyöt, kuten

ruuanlaitto, siivous, käsityöt ja puutarhatyöt ovat tällaista toimintaa. Tämä

kaikki luo lapselle perusturvaa ja mallia ihmisenä olemisesta. Myös

käyttäytyminen ja hyvät tavat opitaan jäljittelemällä sosiaalisissa yhteyksissä.

 

Mielikuvitus

 

Luova leikki kehittää lasta monipuolisesti: lapsi saa mielikuvituksensa pohjalta

kuvitella, täydentää ja muuntaa asioita haluamakseen. Viitteelliset lelut ja

luonnon leikkimateriaalit vahvistavat sisäistä luovaa aktiivisuutta. Puupölkyt,

risut, kivet ja kannot muuttavat muotoaan leikin edetessä. Puupala ja

narunpätkä; ja koira muuttuu hetkessä ongenvavaksi tai miekkavyöksi.

Sisäleikeissä sermit ja kankaat talojen rakentamiseen, tuolit autoihin ja juniin,

puupalikat, kauniit simpukat ja kivet; näistä kaikista lapsi rakentaa

mielikuvituksensa voimin leikkinsä. Taiteellinen toiminta sekä elävöittää

mielikuvitusta, että tukee emotionaalista ja sosiaalista kehitystä. Kerrottujen

satujen ja tarinoiden kuuleminen virittää leikkejä.

 

Luonnonmukainen ravinto

 

Laadukas ravinto terveen kasvun perustana on osa pedagogiikkaa. Pienen

lapsen elimistö on herkkä, vielä kasvava ja rakentuva. Päiväkodin ruuanvalmistuksessa käytetään: kotimaisia, luomua tai biodynaamisia tuotteita.

Eri vuodenaikojen sato rytmittää ravinnon tarjonnan. Ruuanlaitto askareineen

ja tuoksuineen luovat kodinomaisuutta. On rauhallista aterioida

 


 

ruokapöydässä, johon on hiljennytty ruokarunon ja kynttilän sytyttämisen

myötä.

"Maasta versonnut on vilja tämä, armaan aurinkoisen kypsyttämä; rakas aurinko ja rakas maa, teitä emme tahdon unhoittaa. Hyvää ruokahalua".

 

Kasvattaja

 

Lapsen tärkein ympäristö on kasvattaja. Kasvattajan esimerkki toimii

esikuvana pienelle lapselle. Lapsi jäljittelee kasvattajan toimintaa ja hänen

koko olemustaan tunteita ja ajattelua myöten. Niinpä kasvatuksen perusta on

aina kasvattajan itsekasvatus. Kasvattajan tehtävänä on luoda sellainen

ympäristö ja ilmapiiri, jossa vaalitaan jäljittelemisen arvoisia asioita: iloa,

kunnioitusta, hartautta, avoimuutta ja suvaitsevaisuutta. Aikuisen vastuu

pienen lapsen esikuvana on huolehtia tekojensa johdonmukaisuudesta.

Kasvattaja antaa esimerkin mielekkäällä tekemisellä, johon lapset voivat

liittyä. Tähän kuuluu erityisesti kodin työt sekä taiteellinen toiminta.

 

Steinerpäiväkodissa kasvattajien työhön kuuluu säännöllinen kollegiotyö,

jonka sisältöjä ovat toiminnan suunnittelun, kehittämisen ja arvioinnin lisäksi

lasten havainnointi, pedagoginen työskentely ja jatkokoulutus.

Kasvatustehtävä koskee kaikkia päiväkodissa työskenteleviä aikuisia.

Pedagogisen koulutuksen saanut henkilökunta on vastuussa myös muiden

ammattiryhmien perehdyttämisestä yhteisön arvoihin, päämääriin ja

kasvatusvastuuseen heidän tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Vanhempien

kanssa tehtävä yhteistyö sekä yhteistyö muiden tahojen kanssa ovat tärkeä

osa työtä.

 

Varhaiskasvatusympäristö

 

Lapsen kehitystä tukeva ympäristö suunnitellaan ja rakennetaan lapsen

ominaislaatu huomioiden. Materiaalit, välineet, värit, tuoksut, äänet, muodot ja

tunnelmat vaikuttavat syvästi lapseen, joka kokee aistiensa kautta

voimakkaasti ympäristön. Pienen lapsen aistiminen on kokonaisvaltaista;

 


 

kaikki mitä hänen ympärillään on tai tapahtuu, vaikuttaa häneen ja muovaa

hänen olemustaan. Aikuisen tehtävä on rakentaa kasvuympäristö, joka antaa

laadullisesti hyvää aistittavaa lapselle. Aistit ja aistielämykset tarvitsevat tilaa;

ne kehittyvät vain niitä käytettäessä. Niinpä tarvitaan puu johon kiivetä, kiviä ja

pölkkyjä joiden päältä hyppiä, kapea lankkusilta, jolla tasapainoilla ja vielä

lumitunneli, jossa ryömiä. Varhaislapsuus on ainutlaatuisen tärkeä aistien

herkkyyden kehittymiselle.

 

Steinerpäiväkodissa suositaan luonnonmateriaaleja, harmoniaa sekä pyritään

ympäristön luomisessa valitsemaan myös muotoja ja värejä, jotka ovat

esteettisiä ja tukevat aistien tervettä kehittymistä. Kasvattajat huolehtivat

ympäristöstä ja antavat siten lapselle esimerkin ja opettavat häntä vähitellen

vastuullisuuteen ja elämäntaitojen harjoittamiseen oman ikäkautensa mukaan.

Ympäristössä tulee olla virikkeitä, tilaa ja materiaaleja lapsen vapaaseen

leikkiin sekä monipuoliseen toimintaan. Sen tulee olla myös turvallinen ja

viihtyisä. Lasta on suojattava aistimuksilta, jotka ovat haitallisia tai

kuormittavat häntä.

 

 Oppimisympäristön merkitys esiopetuksessa

 

Tärkein ympäristö on kasvattaja, joka luo ilmapiirin oppimiselle ja antaa

tekemällään työllä lapselle esikuvan, jota jäljitellä. Lapset oppivat luontevasti

huolehtimaan ympäristöstään arjen askareiden myötä. Pyrimme siihen, että

hänestä tulee aktiivinen toimija, että hänelle kehittyy myönteinen minäkuva ja

että yhteistyö toisten kanssa onnistuu: se auttaa oppimaan oppimista.

 

Omaehtoista oppimista tukee kodinomainen ympäristö, joka tarjoaa myös

lapsen tarvitseman hoidon. Taiteellinen toiminta luo osaltaan kouluvalmiutta

tukien sosiaalista ja emotionaalista kehitystä. Tärkeintä on lapsen fyysisen

kehityksen ja terveen kasvun kokonaisvaltainen tukeminen.

 

Sosiaalinen ympäristö on merkittävä lapsen kasvun ja kehityksen kannalta. Siihen kuuluvat koko päiväkodin henkilökunta, muut päiväkodin lapset sekä lasten perheet

 


 

muodostaen turvallisen verkoston lapsen lähipiirinä. Yhteisömme on sopivan

pieni ja näin perheet tuntevat toisensa hyvin ja ovat paljon yhteyksissä

muulloinkin. Ilmapiiri on meille tärkeä asia, se on kaiken perusta. Pyrimme

siihen, että se olisi mahdollisimman avoin ja myönteinen. Lapset toimivat

luontevasti tässä tutussa arjessa, tuttujen ihmisten kanssa. Ajoittain

päiväkodissa vierailevat harjoittelijat ja vieraat eivät häiritse kodinomaista

tunnelmaa. Yhteinen varainhankintatyömme tuo toisinaan pihapiiriimme

paljonkin ihmisiä lapsista vanhuksiin. Se opettaa yhteisöllisyyttä, kun yhdessä

teemme työtä yhteiseksi hyväksi.

 

Fyysinen ympäristö muodostuu pihapiirin lisäksi päiväkodin tiloista sekä

ympäristöstä talomme läheisyydessä. Meillä on käytössä oma puutalo, osoite

on Pohjolankatu 3-5. Päiväkotimme sijaitsee Käpylässä.

Lähellämme on kaksi päiväkotia, kaksi koulua, kirjasto,

urheilukenttä ja pieni metsikkö.

 

3 Lapselle ominainen tapa toimia

 

Leikkiminen

 

Alle kouluikäisen lapsen ensisijainen kokemis- ja oppimismuoto on leikki.

Steinerpäiväkodissa vapaalla leikillä tarkoitetaan luovaa leikkiä, jossa aloite on

lapsella. Lapsi jäljittelee leikkiessään elämää. Oman tekemisen kautta

lisääntyy kokemus ympäristöstä ja omasta itsestä. Päämäärä on leikki sinänsä

ja sen suoma ilo. Leikki on lapsen omaa kieltä, jolla hän kertoo

kiinnostuksistaan, mietteistään ja kysymyksistään. Leikkien ja liikkeen kautta

stimuloidaan aisteja. Se, että lapsi saa leikkiä spontaanisti luo kyvykkyyttä

kriisien kohtaamiselle myöhemmin sekä stressinsietokykyä.

Leikkiessään lapsi oppii kommunikoimaan. Leikki liittää lapset toisiinsa,

leikkiessään he voivat harjoittaa myös mm. yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja,

luovaa ongelmanratkaisua, motoriikkaa, pitkäjänteisyyttä sekä

 


 

tavoitteellisuutta. Lapsen leikki on kokonaisvaltaista, täynnä intoa ja

innostusta. Varhaislapsuudessa saavutetut leikkitaidot pohjustavat

myöhemmin elämässä ihmisen tietoista ajattelu- ja toimintakykyä. Lapsuuden

leikkimisen kyky on ihmisen terveen ja elinvoimaisen kehityksen

merkittävämpiä lähteitä.

 

Kasvattajien toiminta leikin yhteydessä

 

Kasvattajien tehtävä on huolehtia siitä, että lapsilla on riittävän pitkä ja

säännöllinen leikkiaika. Näin lapset voivat syventyä rauhassa

mielikuvitusleikkiin. Kasvattajien hereinen läsnäolo ja kiinnostus lasten

toimintaa ja heidän aloitteitaan kohtaan on tärkeää hyvän leikki-ilmapiirin

syntymiseksi. Kasvattajien esimerkki omaa työtä tehden ohjaa lapsia

rakentamaan rauhassa omia leikkejään.

 

Varhaiskasvatusympäristö leikin yhteydessä

 

Leikkiympäristön luominen, ylläpitäminen ja uudistaminen ovat oleellinen osa

kasvattajan työtä varhaiskasvatuksessa. Leikkiympäristön on oltava innostava

ja leikkiin kannustava. Tilojen ja materiaalien muunneltavuus on tärkeää.

Käytössä on luovaan leikkiin soveltuvia ei -valmiita materiaaleja, kuten

kankaita, koreja, puunpaloja, pölkkyjä, käpyjä jne. Huonekalujen soveltuvuus

vaikkapa majanrakennukseen innostavat lapsia rakenteluleikkiin. Lapset

voivat luoda itse leikkiympäristöään ja tarvittaessa kasvattajien avustuksella.

Aistien hoito huomioidaan suosimalla luonnonmateriaaleja, harmoniaa ja

esteettisyyttä. Oman leikkiympäristönsä muodostaa suuri ja kumpuileva

luonnonmukainen pihapiiri ulkoleikeissä ja liikunnan yhteydessä. Vanhemmat

voivat osallistua omalla panoksellaan esim. pihapiirin kunnostamiseen,

rakentamiseen tai leikkivälineiden huoltotalkoisiin.

 

Liikkuminen

 

Päivittäinen liikkuminen on lapsen hyvinvoinnin, itsetunnon ja terveen kasvun

perusta. Lapsi tutustuu liikkuen itseensä, toisiin ihmisiin ja lähiympäristöönsä.

 


 

Liikkuminen kehittää lasta monipuolisesti. Motoriikka sekä hienomotoriset

taidot kehittyvät liikkuen. Liikkuessaan lapsi työstää tahdonvoimiaan,

ruumiinkuvaansa, itsetuntoaan, kehonhallintaansa sekä vahvistaa niin

leikkimisen kuin oppimisen kykyään.

 

Steinerpäiväkodissa lapsen vapaata ja iloista liikkumista tuetaan. Liikkuminen

turvataan päivärytmin olennaisena osana. Liikunnalliset leikit, tömistelyt,

taputukset, kuperkeikat ja kiipeämiset sekä omaehtoisessa leikissä eloisa

hääriminen kuuluvat lapsen päivään luonnollisena osana. Päivät alkavat ja

päättyvät  useimmiten ulkona liikkuen. Pihan kumpuileva maasto antaa mahdollisuuden

monimuotoiseen tekemiseen vuodenaikojen mukaan: haravointi,

puutarhanhoito, majojen rakentelu pölkyistä ja oksista, juoksukilpailut,

hyppelyradat, ulkoleikit, lumenauraus, kelkanveto, mäenlasku, puujaloilla

kävely, naru- ja ruutuhypyt jne.

 

Eurytmia on yksi osa steinerpedagogiikkaa. Viikoittaiset /kurssimuotoiset eurytmiahetket  johdattavat lapset eleiden, äänteiden ja rytmien maailmaan mielikuvien ja jäljittelyn kautta. Eurytmian avulla tutustutaan omaan kehoon ja sen

liikkumismahdollisuuksiin. Eurytmia tukee myös puheen kehitystä ja kykyä

kuunnella.

 

Kasvattajien toiminta liikunnan yhteydessä

 

Ensisijainen tehtävä on pyrkiä tarjoamaan monipuolisia

liikuntamahdollisuuksia lapsille ja vähän liikkuvien lasten rohkaiseminen ja

kannustaminen liikkumaan oman esimerkin kautta. Ohjaaminen turvalliseen

liikkumiseen ja liikunnan esteiden poistaminen kuuluu tähän myös. Lasten

hyvät perusliikuntataidot vähentävät loukkaantumisalttiutta.

 

Varhaiskasvatusympäristö liikunnan yhteydessä

 

Hyvä varhaiskasvatusympäristö vahvistaa lapsen luontaista liikkumisen halua,

halua oppia uusia asioita sekä innostaa kehittämään omia taitojaan. Piha on

tärkein liikuntapaikkamme ja se houkuttelee liikkuviin leikkeihin. Lapsille

 


 

tarkoitettuja liikuntavälineitä on saatavilla. Kumpuileva, runsaspuustoinen,

kallioinen ja suuri pihapiirimme antaa lapsille turvallisen ja mielenkiintoisen

liikkumisympäristön. Vuodenaikojen vaihtelu luo monipuolisen tekemisen

mahdollisuuden: talvella lumi antaa oman leimansa mäenlaskun, lumitöiden ja

lumileikkien muodossa. Kevät , kesä ja syksy tarjoavat luonnon

monimuotoisuuden ja lämmön myötä aivan toisenlaisia tekemisiä.

 

Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen

 

Steinerpäiväkodissa taiteellinen elementti vaikuttaa koko kasvatuksessa.

Varhaislapsuuden kokonaisvaltaiseen elämäntunnelmaan taiteellinen

kokeminen ja tekeminen tarjoavat iloa ja esteettisyyttä kehittäviä elämyksiä.

Taiteellinen toiminta kuten maalaus, piirtäminen, muovailu, satuliikunta,

nukketeatteri, musiikki, sadun kuuntelu ja luova leikki tukevat lapsen

kokonaisvaltaista kehitystä. Aistit saavat hyvää tekeviä vaikutelmia ja

 lapsi saa onnistumisen kokemuksia.

 

Kasvattajayhteisön toiminta taiteellisen yhteydessä

 

Kasvattajayhteisö ohjaa lasta taiteellisen tekemisen maailmaan tarjoten

kokemuksia, välineitä ja harjoitusta niiden käytössä. Turvataan tila, aika ja

rauha lapsen omaehtoiselle luovalle toiminnalle. Lapselle annetaan

mahdollisuus monipuolisen taiteellisen tekemisen kautta kehittää

osaamistaan, taitojaan ja mielikuvitustaan. Lasta autetaan, mutta jätetään

vapaaksi tiukasta ohjailusta. Itse tekeminen ja luomisen vapaus on pääasia, ei

niinkään itse lopputulos. Kasvattaja hoitaa myös omaa suhdettaan taiteeseen

toimien itselleen sopivalla tavalla oman herkkyytensä ja luovien kykyjensä

kehittymiseksi.

 

Varhaiskasvatusympäristö taiteellisen tekemisen yhteydessä

 

Päiväkodin päivittäinen ja viikoittainen rytmi sisältää taiteellista tekemistä.

Lapset osallistuvat maalaus-, muovailu- ja satuliikuntahetkiin, laulavat ja

musisoivat jne. Valmistautuminen juhla-aikoihin ja niiden vietto ovat

 


 

taiteellisesti tärkeitä kokemuksia. Niihin voi sisältyä esimerkiksi pienten

näytelmien tekoa, nukketeatteria, tanssia. Materiaalit ovat aitoja ja

laadukkaita.

 

Tutkiminen

 

Lapsella on luontainen halu aistia ja tutkia ympäristöään. Tälle itsestään

lähtevälle ihmettelylle ja tutkimiselle annetaan aikaa. Aikuisen kiinnostunut

ympäristön huomioiminen antaa lapselle mallin. Tutkivan lapsen mielenkiinto

maailmaa kohtaan, hänen kysymyksensä, pohdintansa ja toimintansa

ansaitsevat tulla arvostetuksi. Silloin lapsi kokee havaintonsa ja oivalluksensa

merkitykselliseksi.

 

Kasvattajayhteisön toiminta tutkimisen yhteydessä

 

Vuodenkierto ja sen seuraaminen juhlineen ja eri laadullisuuksineen tuo

luontevasti tutkittavia asioita päiväkodin elämään. Lapsen tutkivaa

toiminnallisuutta voidaan näin ohjata lähellä oleviin asioihin kuten havaintoihin

pihassa ja luonnossa sekä lapsen osallistumiseen käsillä olevien tehtävien

tekemiseen. Kukkien ja puutarhan hoito sekä mahdollisuus havainnoida ja

tutkia esim. eläimien elämää antavat lapselle juurevia onnistumisen

kokemuksia. Lasta kiinnostavia ilmiöitä ja kokemuksia käsitellään yhdessä.

Asioita ja ilmiöitä kasvattaja pyrkii selittämään lapsentajuisesti ja vetoamatta

aikuisen käsitteelliseen ajattelutapaan. Tekeminen painottuu kaikessa

tietämisen edelle.

 

Varhaiskasvatusympäristö tutkimisen yhteydessä

 

Myönteinen ja kannustava varhaiskasvatusympäristö tukee lapselle luontaista

tutkivaa toimintaa. Päiväkodin pihapiiri kallioineen, puineen ja eläimineen

tarjoaa oivan mahdollisuuden luonnon tutkimiseen ja tarkkailuun turvallisessa

ympäristössä. Mielenkiintoisten materiaalien ja välineiden käyttö tarjoaa

kokemuksia ja tietoa. Luonnon ja lähiympäristön tarjoamia mahdollisuuksia

pyritään hyödyntämään monipuolisesti.

 


 

4 Kieli ja vuorovaikutus

 

Vuorovaikutus ympäristön kanssa perustuu suurelta osin kielelliseen

kanssakäymiseen. Ajattelu ja puhe liittyvät toisiinsa. Jo varhain lapsi oppii

kielen kommunikointivälineenä ja vähitellen kielelliset taidot ovat perustana

yhä kehittyneemmille kyvyille, kuten ongelmanratkaisun ja kuvittelun taidoille.

Kielen hallinta on perusta oppimisvalmiuksille. Puheella voidaan ilmaista

ajatuksia, tunteita sekä nimetä asioita ja keskustella toisten kanssa.

Puhumaan voi oppia vain puhuvassa ympäristössä. Kielen oppiminen on

luova ja persoonallinen prosessi, joka perustuu lähes puhtaasti jäljittelyyn.

 

Perustana on kasvattajan lämmin suhde lapseen sekä huolellinen ja jatkuva

oman kielen- ja äänenkäytön kehittäminen sekä ilmaisun rikastuttaminen.

Lapsen kielellisiin aloitteisiin vastataan ja häntä kuunnellaan eläytyen. Lapsi

saa tukea ja vahvistusta sekä vuorovaikutusmalleja. Kasvattajan puhetavan

tulisi olla selkeä, kuvallinen ja ikävaiheeseen soveltuva.

Steinerpäiväkodissa satuja ja tarinoita luetaan ja kerrotaan. Kun satua ei vain lueta kirjasta,  joutuu kasvattaja opettelemaan sadun etukäteen. Kirja ei ole silloin kertojan ja  kuulijan välissä, ja lapsi voi syventyä ilmapiiriin ja mielikuviin intensiivisemmin. Kertomuksia toistetaan useita kertoja. Myös riimeillä ja loruilla on keskeinen

sija päivittäisessä kanssakäymisessä lasten kanssa. Tarinat ja sadut ovat

myös tärkeä osa arvoihin ohjaamista. Kerrotun sadun kautta lapsi voi

samaistua tarinan hahmoihin ja ymmärtää eläytyen asioita, joihin ei vielä

käsitteellisellä tasolla pystyisi. Kielellisiin leikkeihin ohjaaminen antaa lapselle

ilon ja onnistumisen kokemuksia. Kielellisen kehityksen poikkeamien

havaitseminen riittävän varhaisessa vaiheessa ja tukitoimiin ohjaaminen ovat

kasvattajayhteisön tehtäviä.

 

Lapsen ja lapsiryhmän keskeinen toiminta on leikki. Leikki on lapsen kieli

enemmän, kuin mikään muu. Valtaosa lapsen kielenkehityksestä tapahtuu

leikeissä. Kielen rytmi ja motorinen taito ovat luonnollisessa yhteydessä

esimerkiksi piirileikeissä ja sormileikeissä. Liike muovaa puhetta ja

 


 

puheenmuodostusta. Puhe on sisäistä liikettä. Leikki ryhmässä ja muut

yhteiset toiminnot kehittävät lasten sosiaalisia ja vuorovaikutustaitoja.

Tavoite on myös, että lapsi oppii ryhmässä kuuntelemaan sekä

aikuisten että lasten puhetta, osallistuen keskusteluihin ja odottamaan omaa

vuoroaan. Kielellisten taitojen luova harjoittaminen kaikessa toiminnassa

kasvattaa luottamusta omiin kykyihin ja jatkuvaan itsensä ilmaisemiseen.

 

5 Sisällölliset orientaatiot

 

Matemaattinen orientaatio

 

Pienen lapsen kokemukselliset valmiudet matemaattisten asioiden

ymmärtämiseen kehittyvät vuorovaikutuksessa aikuisen kanssa. Aikuisen

tehdessä havaintoja ja nimetessä lukumääriä ja järjestystä, lapsi kiinnittää

niihin huomiota ja oppii. Oman kehon hahmottaminen sormi-, liikunta- ja

laululeikeissä pohjustaa myös matematiikan taitoja. Lapset ovat kiinnostuneita

määristä ja muodoista. Rakenteluleikeissä opitaan muotoja ja rakennelmien

kestävyyttä. Ruoka-apulaisena saa lapsi luontevan tilaisuuden opetella mm.

määriä. Pukeutumisessa katsotaan onko haalarin viimeinen nappi kiinni tai

missä on toinen kenkä.

 

Matematiikan oppimista parhaimmillaan varhaiskasvatuksessa tukee

sosiaalinen ympäristö ja ympäristön esinemaailma. Keskeisintä on lasten oma

keskinäinen toiminta, leikki, eurytmia ja arkipäivän askareet. Luova ajattelu ja

ongelmanratkaisutaidot harjaantuvat luovassa leikissä. Rytmejä koetaan

leikkien, laulaen ja soittaen. Mittaamista voi harjoitella vaikka leivonnassa ja

ruuanlaitossa tai punnita vaa'alla painaako tammenterhot enemmän kuin

simpukat. Aikakäsitys kehittyy päivä-, viikko-, kuukausirytmiä ja vuodenaikoja

seuratessa.  Jokaisella kuukaudella on omat lorunsa ja runonsa, jotka tulevat tutuiksi vuoden aikana.

 


 

Luonnontieteellinen orientaatio

 

Lapselle muodostuu kokemus luonnosta ja luonnonilmiöistä seuraamalla

aikuisen esimerkkiä ja osallistumalla toimintaan arkipäivän askareiden

välityksellä. Lähiympäristön, kuten pihan ja puutarhan sekä metsän antamat

mahdollisuudet pyritään hyödyntämään. Sää- ja lämpötilat,

vuorokaudenaika ja vuodenajanilmiöt huomioidaan sekä niiden vaikutus

ihmisten, eläinten ja kasvien elämään. Lapselle on tärkeää nähdä ja seurata

eläimiä sekä hoivata niitä mahdollisuuksien mukaan.

 

Kasvien hoito antaa kokemuksellista  perustietoa. Lapsille kerrotaan kuinka vilja kiertää siemenestä myllyn kautta

leivotuksi leiväksi. He saavat myös itse jauhaa jyviä jauhoksi jyvämyllyllä

sadonkorjuun aikaan ja jauhosta leivotaan sitten yhdessä oikea voimaleipä

Mikael-juhlaan. Luonnon elementit, maa, vesi, ilma ja lämpö ovat

välttämättömiä kasvussa sekä ruuanvalmistus- ja leipomisprosessissa.

 

Viihtyisän ympäristön luominen, tilojen, huonekalujen sekä leikkikalujen

huoltaminen ovat keskeinen osa toimintaa. Niiden kautta lapsi oppii elämän

perustaitoja, arkielämän ymmärrystä ja arvostusta rakennettua ympäristöä

kohtaan. Ekologiaan liittyvät asiat tulevat tutuiksi esimerkiksi puutarhan

kasvien hoidossa, jätteiden kierrätyksessä sekä alueemme

kirpputoritoiminnassa. Päiväkotiin valitaan mahdollisuuksien mukaan luonnonmukaisesti ja biodynaamisesti viljeltyjä ruoka-aineita sekä ympäristöystävällisiä pesu- ja puhdistusaineita.

 

Ympäristöön ja sen ilmiöihin pyritään luomaan elämyksellinen suhde, jossa

aistikokemukset ovat ensisijaisia. Aisteja myös suojataan haitallisilta tai

rasittavilta ärsykkeiltä. Lapsille tuodaan satujen ja esimerkiksi

vuodenaikapöydän avulla luonnon kiertokulkuun liittyviä asioita

lapsentajuisesti esille. Pöydälle lapset voivat tuoda löytämänsä kauniin

vaahteranlehden tai vaikka kukan. Luonnonmateriaalia olevat leikkivälineet

kehittävät laaduntajua monipuolisesti.

 


 

Vuodenkiertokulku juhla-aikoineen rytmittää päiväkodin toiminnan, luoden

pohjan arkipäivän tekemiselle. Siten se rakentaa osaltaan myös suhdetta

luontoon, omaan kulttuuriperintöön ja samalla se tarjoaa runsaasti

oppimismahdollisuuksia eri alueilla.

 

Historiallis-yhteiskunnallinen orientaatio

 

Ihmisten rakentava toiminta työssä ja kulttuurin alueella nyt ja ennen alkaa

lähiympäristön havainnoinnista. Lasta ja päiväkotia koskettavat tapahtumat

jäsentävät mielikuvia ympäröivästä maailmasta. Näin viljelijä, joka tuo tuotteita

päiväkotiin, postinkantajan päivittäinen käynti tai joulukuusen haku puutarhalta

osoittavat lapsille konkreettisesti yhteyden ympäröivään yhteiskuntaan ja

toimintaan sekä laajentavat että rikastuttavat kokemuspiiriä. Vanhempien

ihmisten ja isovanhempien kohtaaminen muisteluineen päiväkodin arjessa ja

muissa tapahtumissa syventävät käsitystä menneestä ja nykyisyydestä sekä

lapsen omasta historiasta. Juhla- ja merkkipäivien viettoon liittyvät tavat sekä

perinteet huomioidaan päiväkodin toiminnassa.

Lapsen omaa syntymäpäivää vietetään päiväkodissa juhlavasti. Vanhemmat

tekevät lapsestaan elämäkerran ja siitä saadaan pohja päiväkodissa

kerrottavalle syntymäpäivätarinalle. Juhlaa valmistellaan yhdessä lasten

kanssa ja juhlavieraaksi saapuvat lapsen vanhemmat.

 

 

 

Esteettinen orientaatio

 

Aikuinen ohjaa lasta oman toimintansa kautta huolehtimaan ympäristön

kauneudesta, harmoniasta ja järjestyksestä sekä arvostamaan ja luomaan

esteettisiä asioita ympäristössä. Kasvattajan oma olemus, eleet, liikkeet ja

pukeutuminen ovat merkittävä osa lapsen kokemusta. Kasvattajan kertoma

satu tai valmistama nukketeatteri on lapselle esteettinen elämys, jota lapsi

jäljittelee.

 

Tila toimii päivittäisenä aistimus ympäristönä, siksi se pyritään sisustamaan

taiteellisesti eheäksi ja kauniiksi. Käytämme sopusointuisia värejä esim.

seinissä ja tekstiileissä, sekä luonnonmateriaaleja niin sisustuksessa kuin

 


 

leikkikaluissakin. Leikkimateriaalit ja yksinkertaiset lelut tukevat lapsen

mielikuvituksen luovuutta. Tärkeitä ovat myös elävät muodot sekä hälyäänien

välttäminen. Lasta on hyvä suojella rasittavilta, liiallisilta ja kuluttavilta

ärsykkeiltä.

 

Luovan toiminnan ja taiteiden: kuvataiteiden, musiikin, ilmaisun, sekä

kädentaitojen harjoittaminen antaa lapselle iloa ja onnistumisen kokemuksia.

Luonnonmateriaalit niin ulkona kuin sisälläkin, sekä luonnossa liikkuminen ja

leikkiminen ovat lapselle kokonaisvaltainen esteettinen nautinto.

 

Taiteen tekeminen yhdistää ihmisen eri olemuspuolia, se toimii tahto- ja

ajattelutoimintojen välittäjänä ja tasapainottajana. Se edistää ihmisen

havainto- ja arvostelukyvyn kehittämistä, muovaa eettistä sekä esteettistä

laaduntajua.

 

Yhdessä maalataan, piirretään, lauletaan, soitetaan, muovaillaan, tehdään

eurytmiaa ja käsitöitä, sen ohella kuunnellaan satuja, katsotaan nukketeatteria

ja tehdään omia esityksiä. Taito- ja taidekasvatus sisältää siis monipuolista

toimintaa liikunnan, kädentaitojen, musiikin, kuvataiteiden ja

ilmaisukasvatuksen alueilta. Oppimistilanteissa keskeisintä on aistimukset,

elämykset, mielikuvat ja leikinomaisuus.

 

 

 

Musiikki

 

Haluamme päiväkodissa tukea lapsen luonnollista musikaalisuuden

kehittymistä: haluamme ylläpitää tätä lapsuuden ainutlaatuista iloa. Soittimina

käytetään pentatonisia Choroi-soittimia, kuten huilua, lyyraa, kultasoitinta,

kellopeliä, mutta myös kiviä, simpukoita, puunpalasia yms. Choroi-soittimissa

on se ainutlaatuinen ominaisuus, että ääni syntyy hiljaisuudesta. Se ikään kuin

kutsutaan tulemaan. Tällä on myös suuri rauhoittava merkitys. Pienen lapsen

musikaalisuuden kehittymisessä avainsana on kuunteleminen.

 

Piirilaulut ja- leikit edistävät paitsi kielen kehitystä myös sosiaalista

kanssakäymistä ja motorista kehitystä; luoden näin kouluvalmiutta. Ne

voimistavat mielikuvanmuodostuskykyä ja tunteen puolta.

Kaikki musikaalisuuden harjoittaminen tuo sisäistä liikkuvuutta ihmiseen.

 

Musiikin pentatoninen asteikko (D, E, G, A, H, D, E) eli viisisävelasteikko

mahdollistaa sen, että niistä tuleva ääni on aina kaunis: asteikossa ei ole

riitasointuja, se ei sisällä pohjasäveltä (C-sävel puutuu) Lapsi voi improvisoida

näillä soittimilla. Ryhmässä soittaminen on myös tärkeää, se kehittää paitsi

kuuntelemisen kykyä myös laadun tajua ja toisten huomioon ottamista.

Musiikki kasvatus liittyy ihmisen sosiaalisuuteen ja siksi koetamme ensiksi

kehittää kuuntelemisen kykyä: vuorovaikutus hiljaisuuden ja äänien välillä, se

on rytmi ja se on sosiaalisuuden edellytys. Musiikki on liikettä. Lapsi liittää

itsensä lauluun ja soittoon liikkumalla sen mukaan, se aktivoi sisäisesti.

 

Säveliä lähestytään kuin värejä, annetaan lapsen kokea sävelet puhtaina

laatuina, yksinkertaisin soittimin soitettuna. Liikutaan mielikuvien pohjalta:

ollaan vaikkapa soliseva puro, kuljetaan tuulten mukana tai ollaan puuta

hakkaava tikka. Musikaalista kykyä kehitetään erilaisin kuuntelu/kaiku leikein.

Puhe ja musiikki ovat kuuloaistin tavoittamaa näkymätöntä liikettä. Rudolf

Steinerin mukaan ihmisen keho on musikaalisten suhteitten mukaan

rakennettu soitin. Kehon rakenteessa piilee musiikin lainalaisuuksia.

 

Laulu

 

Myös lauluvalinnoissa halutaan tukea lapsen omaa laatua. Ilo on tärkeä

elementti lauluissa. Laulamme paljon pentatoniseen asteikkoon kirjoitettuja

lauluja. Olemme todenneet sen, että lauluilla on jaksamista ja ryhmän

yhtenäisyyttä lujittava voima: kuin entisajan työlauluilla. Laulujen on vedottava

aisteihin kauniisti ja rytmisesti: äänen kauneus on tärkeämpi kuin sanojen

merkitys; mitä elävämpi vaikutelma sen parempi.

 


 

Maalaus

 

Maalauspäivä on tavallisesti kerran viikossa, silloin kostutetaan

maalauspaperi ja sekoitetaan vesivärit. Paksu pensseli, sieni ja vesikuppi ovat

valmiina. Kokemisen ja tekemisen riemu ovat innoituksen lähde. Käytämme

maalauksessa ns. märkämaalaustekniikkaa, mikä tarkoittaa sitä, että vesivärit

sivellään kostealle paperille. Se pitää värit ja muodot liikkuvina. Maalaukset

eivät jähmety tiettyyn muotoon ja kahlitse lasta: virtaavuus-vesielementtivastaa

sitä olotilaa missä lapsi on. Käytettävät vesivärit ovat puhdas- ja  kaunissävyisiä ja alkuun käytetään vain muutamia värejä (päävärit), joihin lapsi saa eläytyä maalaten isolla siveltimellä. Näin lapsi saa nauttia puhtaista  värisoinnuista; värit puhuttelevat lapsen tunne-elämää ja kehittävät sekä tahtoa, että laadullis-taiteellista tajua. Se liittää kädentyön kauneuden tajuun.

Värit noudattelevat vuodenaikojen värejä: marraskuussa maalataan sinistä,

joulukuussa purppuraa ja keväällä keltaista jne.

 

Piirustus

 

Piirtäminen on vapaamuotoista kuin leikki: paperia ja mehiläisvahaliituja on

aina saatavilla. Piirtämistilanne tulisi syntyä lapsen omasta halusta käsin.

Paksuilla palikkaliiduilla piirretään isolle paperille. Laadullisesti hyvätasoiset

työskentelyvälineet takaavat onnistumisen. Piirustusjälki on palikkavärejä

käytettäessä leveää ja helposti pintoja muodostavaa. Piirustus on kasvattajalle

myös väline tehdä havaintoja lapsesta. Lapsi piirtää omaa kehitystään.

Sisäiset lainalaisuudet ilmenevät piirustuksissa. Värien maailman

koskettaessa tunne-elämää on sillä aina myös terapeuttinen merkitys.

 

Muovailu

 

Muovailemalla mehiläisvahalla eläydytään muotokieleen, joka

kokonaisvaltaisella työhön sitoutumisellaan kasvattaa erityisesti lapsen tahtoa.

Muovailu auttaa tutustumaan kolmiulotteisiin muotoihin. Samalla harjoitellaan

keskittymiskykyä, kestävyyttä ja hahmottamista. Lapsi lämmittää vahan omilla

käsillään pehmeäksi, muovautuvaksi. Vahasta syntyy hahmoja vaikkapa

tonttumaahan leikkeihin tai vuodenaikapöytään.

 

Käsityö

 

Käsityö alkaa päiväkodissamme ulkona käsin kosketeltavana luonnon

kokemisena. Puutarha kätkee runsaasti toimintamahdollisuuksia. Tämä näkyy

lasten elämässä ja leikissä ympäri vuoden. Alati he muotoilevat jotakin

käsillään kukkien ja puiden lehdistä, kuusenneulasista ja ruohoista,

puutikuista, siemenistä, hiekasta, kivistä, mullasta ja vieläpä talvella lumesta.

Monipuolinen ja antaumuksellinen puuhailu luonnosta peräisin olevien

materiaalien kanssa voi vaikuttaa erittäin virkistävästi lapsen mielikuvitukseen

ja luomishaluun. Tätä kautta virtaa ravintoa myös lapsen kunnioituksen

voimille. Inhimillisten perustoimintojen elämykset lapsi saa kokea itse

tekemällä: etsiä, kääriä, sitoa, solmia, ommella, värjätä, myös kylvää ja korjata

satoa, jauhaa ja leipoa. Niin hän kasvaa elämään ennen kaikkea leikkien ja

toimien.

 

Meillä on sekä muovailua, veistoa että perinteiset käsityöt, jotka antavat

aistikokemuksia eri materiaaleista (puu, lampaanvilla, nahka, mehiläisvaha,

huopa mm.) ja sitä kautta päästään sisälle muotokieleen joka kädentyön

kautta antaa kuvan kokonaisvaltaisesta prosessista, jossa pienestä syntyy

kokonaisuus: olomuoto muuntuu kädentyön kautta. Tehtävät käsityöt tulevat

käyttöä varten esimerkiksi pöytäliina, naulakko, nyörit, lyhdyt, kynttilät: tämä

tekeminen kasvattaa erityisesti lapsen tahtoa. Oman, kärsivällisyyttä

vaatineen työn tuloksen näkeminen käytössä toimivana kasvattaa tervettä

itseluottamusta. Lisänä vielä antamisen ilo. Arvokkaat arjentyöt : leipominen,

ruoka-apulaisena toimiminen, siivous, silitys, nikkarointi, sahaus ja vaikkapa

ompelu kartuttavat myös näitä tarvittavia kädentaitoja. Toimiva aikuinen

innostaa lapsen luomisen iloon.

 


 

Eettinen orientaatio

 

Eettiset arvot välittyvät lapsille kasvattajien, vanhempien ja lasten

vuorovaikutuksessa. Aikuisten antaman esimerkin ja tuen avulla lapsi oppii

turvallisella tavalla eettisiä ja moraalisia periaatteita ja oikeita menettelytapoja

arkipäivän sosiaalisessa elämässä. Toisten ihmisten kunnioittaminen, hyvät

tavat ja sosiaaliset normit opitaan yhteisössä. Lapsiryhmässä niitä ovat työ- ja

leikkirauhan antaminen, myönteisyys, oikeudenmukaisuus, anteeksi

pyytäminen ja anteeksi antaminen, erilaisuuden hyväksyminen sekä toisten

auttaminen. Eettinen kasvatus läpäisee toiminnan osa-alueet.

 

Kasvattajan johdonmukaisuus ja rauhallisuus on tärkeää rajojen

asettamisessa sekä lasten kokemusten ja tunneilmaisujen kuuntelemisessa.

Lapsen omatunto ja empatia kehittyy ja sisäistyy aikuisen myötävaikutuksella.

Kasvattajan kunnioittava ja hienovarainen suhtautuminen erilaisuutta kohtaan

on ehdoton vaatimus ja merkittävä tekijä suvaitsevaisuuskasvatuksessa

ikäkautena, jolloin lapsi vielä omaksuu tiedottomasti jäljitellen.

 

Vuodenaikajuhlien vietto tukee luonnollisella tavalla lapsen eettistä

kasvatusta. Perusturvan kehittymistä tuetaan kertomalla satuja, jotka

kuvastavat hyvää tahtoa ja keskinäistä auttamista. Vanhoja satuja kantaa

luottamus elämään. Lapsen perusturvallisuus syntyy aikuisen kautta, kaikkea

ei tarvitse eikä pidä selittää sanoin.

Kun aikuisella on henkiset arvot kohdallaan se välittyy lapseen luonnostaan ja se tukee lapsen kehitystä.

Valikoidut sadut, tarinat, lorut, laulut ja leikit välittävät omalla tärkeällä

tavallaan eettisiä sisältöjä lapselle omaksuttavissa olevassa muodossa.

 

Kasvatuksen perustavoite on herättää luottavainen suhde maailmaa kohtaan,

vahvistaa lapsen tunne-elämää ja tahtoa hyvään. Tärkeä kasvatustekijä on

kasvuympäristön ilmapiiri. Se syntyy kasvattajien ja vanhempien keskinäisestä

vuorovaikutuksesta. Parhaimmillaan se on yhteistoimintaan ja-vastuuseen

innostava ja myönteinen.

 


 

Uskonnollis- katsomuksellinen orientaatio

 

Lapsella tulee olla mahdollisuus hiljentymiseen sekä kunnioituksen ja

kiitollisuuden tunteiden kokemiseen. Pienen lapsen luottamusta maailmaan

pyritään vahvistamaan. Hartauden ja ilon kokemus voi syntyä vuodenjuhlien

kautta. Juhlia valmistellaan ja vietetään päiväkodissa lasten kanssa ja

joihinkin juhliin osallistuvat myös vanhemmat. Vuodenjuhlien ja vuodenkierron

kautta voidaan ilmaista, kokea ja sisäistää kristillistä kulttuuriperintöä. Sadut ja

tarinat voivat auttaa sekä perinteen kertomisessa että hengellisten sisältöjen

välittämisessä. Nämä sisällöt on muokattava lapsen kehitystasoa vastaaviksi.

Perheen uskonnollinen ja katsomuksellinen vakaumus huomioidaan ja sitä

kunnioitetaan. Vanhemmat ovat valinneet lapselleen steinerpedagogiikan,

jossa sekä kristillinen vuodenkiert, että keski-eurooppalaiset juhlat ovat toiminnan suunnittelun pohjana.

 

Mikael- juhla

 

Sadonkorjuujuhlassa, Mikael-juhlassa, kerrotaan  satu rohkeasta

ritari Yrjöstä, joka enkeli Mikaelin avulla taistelee lohikäärmettä vastaan

pelastaakseen prinsessan ja koko valtakunnan. Itse juhla lasten kanssa

heijastelee tahtoa ja toimintaa: lauluissa ja loruissa saa heilutella miekkaansa

ja tömistellä jaloillaan. Satu voidaan esittää myös nukketeatterina.

Tässä sadonkorjuun juhlassa tahdotaan kiittää siitä, että on uutta satoa:

marjoja, hedelmiä, viljaa ja vihanneksia, paljon maan antimia.

Kiitetään  aurinkoa, maata ja maanviljelijää. Tällaiset asiat ovat usein

kaupunkilaislapselle aika tuntemattomia. Monellakaan lapsella ei ole käsitystä

siitä, kuinka paljon ihmistyötä joidenkin hedelmien ja vihanneksien

kasvattaminen vaatii. Lasten kanssa on aiemmin valmistauduttu juhlaan: jyvät

on jauhettu myllyssä jauhoksi, yhdessä on leivottu suuri yhteinen Voimaleipä

juhlaa varten ja laulettu sadonkorjuuseen sekä syksyyn liittyviä lauluja.

 

Kautta aikojen arkkienkeli Mikael on kuvattu enkelinä, jolla on vaaka ja

liekehtivä miekka. Hänen olemuksensa osoittaa tietä tulevalle. Hänen

viitoittamallaan tiellä ihmiset kantavat kohtalonsa, suuntaavat katseensa

tulevaisuuteen ja tekevät työtä yhdessä omaa etuaan tavoittelematta. Siihen

tarvitaan sisäistä rohkeutta. Nämä ovat ajatuksia, joissa aikuisen tulisi elää

syksyisin Mikael-juhlan aikaan.

 

Lyhtyjuhla

 

Marraskuussa, Martinpäivän aikaan vietetään lyhtyjuhlaa. Lasten kanssa on

valmistettu lyhdyt. Samalla on laulettu lyhtylauluja, joiden sisältö kertoo, miten

jokainen tuo oman pienen valonsa syksyn pimeyteen. Juhlailtaan kutsutaan

koko perhe. Lyhtyihin sytytetään kynttilät ja laulaen kulkueena lähdetään

kiertelemään päiväkodin lähitienoon poluille ja kujille näyttämään valoa

pimeässä kulkijoille. Lapsilla voi myös olla jyviä tai pähkinöitä lahjaksi metsän eläimille. Päiväkodin pihalla kokoonnutaan piiriin lyhtyjen loisteessa, kuunnellaan tarina, syödään makeaa pullaa ja juodaan lämmintä  mehua.

 

Juhlan taustalla on Pyhän Martin tarina (k.v.397). Kuuluisin hänen laupeuden

töistään oli viitan jakaminen. Hän halkaisi sen miekallaan ja luovutti toisen

puolen palelevalle kerjäläiselle. Tapaus on ikuistettu sadoissa tauluissa ja

veistoksissa. Kristillisessä perinteessä Pyhä Martti on anteliaisuuden ja

veljeyden esikuva.

 

Adventtipuutarha

 

Adventtijuhlaa vietetään ensimmäisenä adventtisunnuntaina tai sitä

seuraavana maanantaina/edellisenä perjantaina. Tästä alkaa joulun odotus. Tuona aikana ulkoinen valo vähenee koko ajan. Sen sijaan sisäinen valo kasvaa.

Joka viikko sytytämme yhden kynttilän lisää adventtikynttelikköön, näin elämyksen kautta lapsi kokee kuinka valo lisääntyy, kunnes joulun valo ja ilo valaisevat kaikkien mielet.

 

Adventtijuhlaa varten on rakennettu havuspiraali, jonka keskellä loistaa suuri

kynttilä. Muuten on pimeää. Joku aikuisista kertoo adventtitarinan, lauletaan

adventinajan lauluja, joiden aikana jokainen lapsi vuorollaan hakee  vanhemman kanssa omaan kynttiläänsä valon ja asettaa sen spiraalin varrelle, kunnes lopulta koko huone on valaistu. Kynttilät on asetettu suuriin punaisiin omenoihin.

Tilassa tuoksuvat havut, niiden koristeina olevat ruusut, omenat ja mehiläisvaha

kynttilät.

 

Lapsen tunteet syvenevät ja rikastuvat tällaisten kuvien kautta. Vuoden

pimeimpänä aikana sytytetty valo kasvaa kasvamistaan huipentuen,

valonjuhlan, joulun saapumiseen. Lapsen kasvaessa tämänkaltaiset kuvat

voivat muuntua tietoiseksi pyrkimykseksi sytyttää omassa itsessään

itsetuntemuksen valo, joka on kypsän aikuisuuden päämäärä.

 

Joulujuhla

 

Koko adventinaika on joulun odotuksen aikaa ja siihen valmistaudutaan

hartaudella ja ilolla. Satujen ja tarinoiden myötä kuljetetaan lapsia kohti joulua.

Satuhuoneeseen on rakennettu pöytä, joka on peitetty sinisävyisin silkein; se

on adventtikalenteri. Pöydälle ilmestyy joka päivä jotakin jouluntarinaan

liittyvää: enkeli, kivi, kasvi, eläin tai ihminen ja tähtiä johdattamaan meitä

jouluun. Lasten kanssa lauletaan joululauluja ja leikitään piirileikkejä, jotka

sitten juhlassa esitetään. Jouluvalmisteluihin kuuluu myös kynttilöiden ja

koristeiden tekeminen, pipareiden leipominen, tonttusiivous ja kuusen

hakeminen. Juhlassa loistavat kynttilät, tuoksuu itse haettu kuusipuu

ruusuineen sekä piparkakut ja muut herkut. Lapset saavat mukaansa pienen

herkkupussin.

 

Laskiainen

 

Laskiaisen viettoon kuuluvien perinteiden, kuten mäenlaskun lisäksi on se

päiväkodilla myös oma erityinen päivänsä: nurinkurinpäivä. Aamulla lapset

saattavat löytää tossunsa vaikkapa ripustettuina katosta roikkuvaan

pyykkinaruun, josta voi roikkua vielä essujakin. Tunnelma on hulvattoman

hauska kun yhdessä etsitään jokaiselle omat tavarat ja iloitaan niiden

löytymisestä. Ruokailukin on kokenut kuperkeikan kun aloitamme sen

jälkiruuasta eli laskiaispullista ja lopuksi syömmekin sitten alkupalat.

Karnevaalitunnelma ei häiritse ruokailua se sujuu loistavasti ja nauru raikuu.

 


 

Pääsiäinen

 

Pääsiäisen viettomme alkaa laskiaispäivänä. Ennen Palmusunnuntaita lapset

tekevät kotiin omat virpomisoksat, niiden tekemisen lomassa yhdessä

"virvomme ja varvomme" lorutellen. Pääsiäisajan tarinat, laulut ja leikit

kertovat jäniksistä ja tipuista.

Pääsiäisenaika liittyy omien rajojen tunnistamiseen. Kiirastorstai aamuna

tutkimme omat rajamme kiertämällä päiväkodin tontin rajat, tarkastellen

samalla mahdollisia korjauksen tarpeessa olevia kohtia. Iloinen jono kulkee

kattilankansia ja lusikoita kilkutellen pitkin tontin rajoja toistellen rytmikkäästi:

"Kitis´ kiira metsään, piharikko pellonpäähän"-lorua, jolla perinteen mukaan

karkotetaan kaikki paha pois pihapiiristä.

 

Aika on puhdistamisen aikaa, siitä alkaa jokin uusi. Juhlaan valmistaudutaan

siivoamalla talo ja piha pääsiäispyhiksi. Sitten on aika kylvää pääsiäisruohon

siemenet juhlavadille kylvörunoa yhdessä lausuen. Pyhien jälkeen lapsia

sitten odottaa vihreä ruoho keltaisine villatipusineen. Yhdessä voimme näin

seurata pääsiäisajan jatkumista, joka kestää aina Helatorstaihin asti.

 

Itse juhlassa esitämme esimerkiksi nukketeatterina pääsiäissadun ja laulamme

ajankohtaan kuuluvia lauluja. Yllätykseksi lapset saavat kotiin vietäväksi

esimerkiksi pääsiöispupun tuoman yllätyksen. Pajunkissat ja kynttelikkö koristavat pitkää juhlapöytää. Kiirastorstain ateria on kokonaisuudessaan vihreä: esimerkiksi

vihreä salaatti, pinaattikeitto, kurkkuvoileivät, päärynämehu, kiwihedelmät ja

viinirypäleet. Vihreä väri liittyy luonnon heräämiseen. Keltainen väri liittyy

pääsiäiseen, kuten tiput ja pääsiäisliljat ja se kuvastaa myös valoa sekä

aurinkoa.

 


 

Kevätjuhla

 

Vuodenkierron kruunaa yhdessä perheiden kanssa vietettävä kevätjuhla.

Silloin on aika katsoa taaksepäin ja eteenpäin. Lasten kanssa laulamme ja

leikimme jo vuoden aikana tutuiksi tulleita, rakkaita lauluja ja leikkejä.

Kouluunlähtijät esittävät esimerkiksi kerrotun Hiirimorsian-sadun.

 

Juhlan keskeisin, aina yhtä jännittävä, osuus kuuluu kouluunlähtijöille: he

saavat kukkaseppeleet päähänsä sekä onnentoivotukset tulevalle koulutielle

onnenpotkun ja juhlarunon myötä.  Kiitämme vanhempia kuluneena kautena,

yhteiseksi hyväksi tehdystä työstä.  Lopuksi nautimme pihallamme,

puutarhassa täytekakkua ja mehua kaikki yhdessä seurustellen ja hyvää

kesälomaa toivotellen.

 

6. Lapsen tukeminen varhaiskasvatuksessa

 

Varhaiskasvatuksen yksilöllistäminen

 

Jokaiselle lapselle tehdään päivähoidon aloittamisen yhteydessä, yhdessä

vanhempien kanssa, henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma. Kaikissa

vaiheissa pyritään avoimuuteen ja yhteistyöhön vanhempien kanssa.

Varhaiskasvatussuunnitelmaan tehdään kuntouttava osio lapselle, joka

tarvitsee erityistä tukea jollakin kehityksen osa-alueella, mutta jolla ei ole

asiantuntijan lausuntoa. Erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevalle lapselle

tehdään päivähoitolain edellyttämä kuntoutussuunnitelma yhdessä

asiantuntijayhteistyötahojen kanssa.

 

Lapsen tuen tarve ja sen arviointi

 

Lapsen tuen arvioinnissa ovat lähtökohtana vanhempien ja päiväkodin

henkilökunnan yhteiset keskustelut lapsesta. Tässä keskustelussa kummatkin

osapuolet esittävät omat havaintonsa ja näkemyksensä lapsesta, aluksi ilman

tulkintoja.  Lapsihavainnointi ja kollegion järjestämä lapsikeskustelu

täydentävät kuvaa lapsen tuen tarpeesta. Aiemmin todettu erityistuen tarve

huomioidaan.

 

Lasta pyritään tukemaan hänen ainutlaatuisuudessaan. Tuen suunnittelun

pohjana ovat lapsen yksilöllisten vahvuuksien, kiinnostuksen kohteiden ja

innostavien asioiden huomioiminen. Tarvittaessa otetaan yhteyttä muihin

tahoihin, esimerkiksi entisiin hoitopaikkoihin tai ulkopuolisiin asiantuntijoihin, kuten keltoon (kiertävä erityislastentarhanopettaja).

Nämä yhteydenotot tehdään yhteistyössä vanhempien kanssa. Päiväkoti yhdessä kelton kanssa ohjaa tukitoimien pariin. Useamman tukitoimen tarpeessa olevalle lapselle osoitetaan sopiva hoitopaikka.


 

7. Eri kieli- ja kulttuuriryhmiin kuuluvien lasten varhaiskasvatus

 

Varhaiskasvatuksen yleisten periaatteiden mukaisesti tuetaan eri kieli- ja

kulttuuriryhmiin kuuluvia lapsia ja otetaan huomioon heidän yksilölliset

tarpeensa. Päiväkodissa lapsen kulttuuri-identiteettiä kunnioitetaan ja tuetaan

mahdollisuuksien mukaan, esimerkiksi satujen, lorujen tai laulujen välityksellä.

Jäljittelyn kautta tapahtuva oppiminen jättää lapsen vapaaksi omaksumaan

uutta kieltä ja kulttuuria.

 

Steinerpedagoginen varhaiskasvatus ja esiopetus on vanhempien valitsema

vaihtoehto, jonka pohjalla olevasta ihmiskäsityksestä vanhemmille annetaan

tietoa. Yhteistyö kodin kanssa on tärkeä osa steinerpedagogiikkaa.

 

8 Yhteistyö eri tahojen kesken

 

Steinerpäiväkotien varhaiskasvattajat toimivat pedagogisissa asioissa

valtakunnallisessa yhteistyössä Steinerkasvatuksen liitto ry:n

varhaiskasvatustoimikunnassa.  Alueellista yhteistyötä

muiden steinerpäiväkotien kanssa tehdään mahdollisuuksien mukaan. Oman

kannatusyhdistyksen, Helsingin steinerpäiväkotien tuki ry:n, päiväkotien

varhaiskasvattajat kokoontuvat aina tarvittaessa.

 

Steinerpedagogiikka on maailmanlaajuista. Suomella on oma edustaja

kansainvälisen liiton (Internationale Vereinigung der Waldorfkindergärten e.V.)

kokouksissa. Suomen steinerpedagogit osallistuvat myös kansainvälisiin

steinerpedagogisiin koulutuspäiviin eri maissa.

 

Seminaareja ja tapahtumia järjestetään ajoittain yhteistyössä steinerkoulujen

kanssa, sekä pedagogista yhteistyötä tehdään koulujen ja lapsen vanhempien kanssa

lapsen siirtyessä kouluun.  Esiopetus steinerpäiväkodissa keskittyy

steinerpedagogisiin metodeihin,  jolloin luonteva jatkumo lapselle on siirtyä

alku- ja perusopetukseen steinerkouluun.

 


 

Steinerpäiväkotien ja-koulujen yhtenäinen ihmiskuva antaa käytännöllisen

perustan kasvatuksen ja opetuksen suuntaamiseen siten, että se kohdistuu

kulloinkin lapsen ikäkautta vastaaviin toiminnallisiin tai toiminnallisuuteen

heräämässä oleviin sielunelämän alueisiin. Oma pedagoginen

koulutuksemme pohjaa jo siihen, että olemme tietoisia steinerkoulun

opetussuunnitelmasta ja sen sisältötavoitteista. Keväällä pyrimme kutsumaan

tulevan luokanopettajan vierailulle päiväkotiin ja kouluunlähtijät käyvät

tutustumassa tulevaan kouluunsa.

 

Päiväkodit osallistuvat mahdollisuuksien mukaan kunnallisiin aluetapaamisiin,

koulutuksiin sekä muuhun varhaiskasvatukseen liittyvään toimintaan. Muita

yhteistyötahoja ovat Helsingin kaupungin sosiaalitoimi ja terveydenhuolto.

Yhteistyötä on myös oppilaitoksien kanssa, esimerkiksi Snellman-korkeakoulu

ja paikalliset sosiaalialan oppilaitokset sekä ammattikorkeakoulut.

 

Muut esiopetuksen yhteistyömuodot

 

Vallila-vanhakaupunki-päivähoitoalueen esiopetuksen oppilashuoltoryhmä on

moniammatillinen asiantuntijaryhmä, joka huolehtii esiopetuksen

oppilashuollon toteutumisesta, seurannasta ja jatkuvuudesta. Osaltaan sen

toiminta edistää lapsen oppimisympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta: se

etsii ratkaisuja tukea tarvitsevien lasten auttamiseksi. Tämä ryhmä tekee

yhteistyötä koulujen oppilashuoltoryhmien kanssa. Tavoite on toimia siltana

päiväkodista kouluun, jotta lapsen siirtyminen koulun puolelle olisi mutkatonta

ja turvallista. Ryhmä kokoontuu kaksi kertaa vuodessa. Ryhmän kokoonpano

kirjataan vuosittain päiväkotien ja koulujen yhteistoiminta suunnitelmiin.

 

Kiertävä erityislastentarhanopettaja on henkilö, jonka kanssa syksyisin ja

keväisin tapaamme päiväkodilla keskustellen uusista lapsista. Yhdessä hänen

ja lapsen vanhempien kanssa pyrimme löytämään lapsen tarvitseman avun,

jos lapsi kaipaa esim. tukea jollain kasvun osa-alueella. Syksyisin päiväkodin

johtaja, esiopetuksesta vastaava henkilö ja kelto kokoontuvat tarkistamaan

uusien esioppilaiden elämäntilanteen oppilashuollon näkökulmasta.

 


 

Alueelliset yhteistyötahot tarvittaessa ovat terveysasema, perhekeskus, yleiset

tukitoimet esim. kelto, relto-toiminta, S-2 opettaja ja muut lapsen

hyvinvoinnista vastaavat tahot. Pyrkimyksemme on vahvistaa kanssakäymistä

ja yhteistyötä ko. tahojen kanssa: se on myös päiväkodin esiopetuksen

oppimisympäristön terveyden ja turvallisuuden edistämistä. Tärkeää on myös

huolehtia talon ja pihapiirin kunnosta säännöllisin tarkastuksin ja huoltotöin:

palotarkastus ja nuohooja esimerkiksi.

Kiusaaminen, häirintä tai väkivalta lasten kesken ovat asioita joihin puututaan

heti. Ko. tilanteet pyritään hoitamaan itse ja vanhempien kanssa keskustellen.

Tarvittaviin asiantuntijoihin otetaan yhteyttä jos tilanne niin vaatii.

Päiväkodin sijainti ja esiopetusikäisten ryhmä on sellainen, että tarvittaessa

pääsemme parhaiten liikkumaan raitiovaunulla n:o 1 yhden opettajan kanssa.

Tarvitsemamme kohteet ovat lähellä. Kukaan esiopetusikäisistä ei kulje

taksikuljetuksella. Sijaintimme on turvallinen ja suojaisa.

 

Päiväkodin pedagogit ovat käyneet lakisääteiset ensiapukurssit ja se osaltaan

luo turvallisuutta ja mahdollistaa nopean ensiavun tarvittaessa. Yhdessä

läpikäyty turvallisuussuunnitelma on ennakointia mahdollisia ongelmatilanteita

ajatellen. Yhteisvastuullisesti toimien näin pienessä yksikössä pyrimme

huolehtimaan ensisijaisesti lasten turvallisuudesta ko. tilanteissa ja tilanteen

niin vaatiessa otamme yhteyden ao. viranomaisiin. Onnettomuus tilanteessa

soitto Hätäkeskukseen (112) tuo avun nopeimmin paikalle. Koska on

kyseessä päiväkoti: tulee ambulanssin myötä myös poliisi paikalle.

Asiantuntijat jatkavat tarvittavaa hoitoa potilaalle. Jos kyseessä olisi

kuolemantapaus he sen toteavat ja toimivat asian vaatimalla tavalla: ottamalla

yhteyttä uhrin omaisiin ja huolehtivat myös tarvittavasta kriisiavusta.

 

Lähikoulujen kanssa tehtävän yhteistyön tavoitteena on huolehtia siitä, että

alkuopetuksesta vastaavat tuntevat steinerpedagogisen esiopetuksemme

sisältötavoitteet. Yhtenäiskoulu on ollut yhteistyö kumppanimme. Pyrimme

keväällä saamaan tulevan ensimmäisen luokan opettajan meille vierailulle,

osallistumme koulutulokas-tapaamisiin, ja kouluunlähtijät käyvät

tutustumiskäynnillä tulevassa koulussaan.

 


 

9 Vanhempien osallisuus lasten varhaiskasvatuksessa

 

Vanhempien osallisuus ja kasvatuskumppanuus luo pohjan yhteisöllisyydelle

ja luottamukselle, jolle perheen ja päiväkodin välinen päivähoitosuhde voi

perustua. Yhteistyön merkitys korostuu sitä enemmän mitä pienempi lapsi on.

Molempien vanhempien mukana olo lasta koskevissa asioissa on

tavoiteltavaa alusta asti ja hoitosuhteen kuluessa. Vanhempien osallisuus

alkaa tutustumisesta päiväkotiin ja sen toiminnan esittelystä jo ennen kuin

lapsi on aloittanut hoitosuhteen. Esitellään päiväkodin käytännön

toimintatapoja ja steinerpedagogista näkökulmaa. Vaihtoehtoinen

kasvatuskäytäntö ja -näkemys herättävät vanhemmissa ajatuksia,

kysymyksiä, keskustelun- ja tiedonhalua sekä kiinnostusta kasvatuksellisiin

asioihin. Steinerpedagoginen varhaiskasvatus on vanhempien valinta, jonka

pohjalla olevasta ihmiskuvasta vanhemmille annetaan tietoa sekä jo

tutustumisen yhteydessä, että myöhemmin vanhempainilloissa.

 

Vanhemmilta saatava tieto lapsesta ja perheen arvoista auttaa päiväkodin

henkilöstöä työssään ja on arvokasta niin alkuvaiheessa kuin myöhemminkin.

Vanhemmat ovat oman lapsensa erityistuntijoita, joiden näkemyksiä tarvitaan

lapsen varhaiskasvatussuunnitelman teossa. Kasvatuskeskusteluja

vanhempien kanssa käydään syksyllä ja keväällä. Keskustelut antavat pohjaa

lapsen auttamiseen ja tukemiseen. Yhteistyömuotoja vanhempien ja

päiväkodin välillä ovat keskustelujen lisäksi esimerkiksi yhteiset juhlat ja

tapahtumat, talkoot, varainhankinta ja vanhempainillat. Yhteydenpitoa

käydään myös päivittäisissä kohtaamisissa. Neuvolaa varten laadimme

Hyve 4- mallin mukaisen kuvauksen lapsesta yhteistyössä vanhempien kanssa.

 

Päiväkoti on sosiaalinen yhteisö, johon liittyvät lapset, päiväkodin henkilökunta

sekä vanhemmat. Kaikkien näiden kesken muodostuu kontakteja, joihin vielä

päiväkotia ylläpitävän yhdistyksen toiminta tuo oman lisänsä. Luottamus eri

toimijoiden kesken edesauttaa yhteistyötä lasten hyväksi.

 


 

10 Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma (Lapsen vasu)

 

Jokaiselle päiväkodissa olevalle lapselle laaditaan

varhaiskasvatussuunnitelma yhteistyössä vanhempien kanssa ja sen

toteutumista arvioidaan säännöllisesti. Lasta koskevat keskustelut kirjataan

pääkohdissaan. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmassa sovitaan myös

yhteistyön toimintatavoista vanhempien kanssa. Lapsen kasvua, kehitystä ja

oppimista seurataan havainnoiden häntä arjen eri tilanteissa vuoden mittaan.

Yhteiset kollegiokeskustelut pedagogien kesken ovat tärkeä osa tätä työtä.

Lapsen vasuun kirjataan oleelliset asiat. Lapsen maalaukset, piirustukset ja

askartelut yms. säilytetään ja annetaan hänelle kotiin.

 

Vanhemmat tekevät lapsesta myös elämäkerran, sen avulla on tarkoitus oppia

tuntemaan lasta ja siitä saadaan myös pohja päiväkodissa kerrottavalle

syntymäpäivätarinalle. Syntymäpäivien valmistelu ja vietto antavat

mahdollisuuden lapsen yksilölliseen huomioimiseen. Samalla kun se on

lapsen suuri päivä, on se myös merkittävä yhteisölle, jossa lapsi elää.

Juhlavieraaksi päiväkotiin saapuvat lapsen vanhemmat.

 

Juhlaa valmistellaan yhdessä: päivänsankari on saanut toivoa lempiruuan

päiväkodin ruuista, lasten kanssa yhdessä katetaan pitkä juhlapöytä, jossa

sankarin paikkaa koristaa kynttilä, kultalautanen ja jalokivilusikka. Juhlassa

kerrotaan lapsen elämäntarina ja sytytetään kynttilä jokaiselle vuodelle ja

muistellaan tärkeitä tapahtumia. Sen kautta käydään läpi rankkojakin asioita,

kenties vanhempien ero, kuolema ja yhtälailla lapsen elämän iloiset ja

onnelliset asiat. Se on lapselle kuin satua. Lapsella on kuninkaallinen olo

samettiviitassa ja kruunu päässään. Portinvartijan kunniatehtävää

juhlahuoneen ovensuussa saavat hoitaa isommat lapset kukin vuorollaan.

Sankarille on varta vasten valmistettu oma lahja, joka voi olla jonain vuonna

silkkinen satukeiju, ruusuinen murheenkarkotuskello tai onnen jalokivi. Tämän

lisäksi jokainen lapsi antaa kultaisen mielikuvituslahjan. Laulut kaikuvat.

Juhlapäivä on aina perjantai, sen ikään kuin kruunaa viikon, juhlasta siirrytään

viikonlopun viettoon. Tällainen syntymäpäivien vietto vahvistaa lapsen

identiteettiä ja rohkeutta olla ryhmän jäsen.

 


 

11 Lapsen esiopetuksen suunnitelma (Leops)

 

Lapsen esiopetussuunnitelma tehdään yhdessä vanhempien kanssa. Samaan

aikaan kun esiopetukseen haetaan, pidetään meillä vanhempainilta 6-vuotiaasta

lapsesta ja esiopetuksesta.  Syksyllä perhekeskustelun yhteydessä

kysytään lapsen ja vanhempien toiveista ja odotuksista esiopetuksen suhteen.

Lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista seurataan vuoden aikana häntä

havainnoiden ja kollegiotyössä yhdessä keskustellen. Lapsen esiopetuksen

suunnitelmaan kirjataan oleelliset asiat. Lapsen maalaukset, piirustukset,

askartelut, kädentyöt yms. säilytetään ja hän saa ne mukaansa kotiin. Kasvua

seurataan myös lapsen syntymäpäivätarinan myötä, johon vanhemmat

vuosittain tuovat jatkoa. Päiväkoti antaa vanhemmille näkemyksensä lapsen

kouluvalmiuksista koulua varten laaditun kaavakkeen myötä. Keväällä

keskustellaan vanhempien kanssa: arvioiden suunnitelman toteutumista ja

kouluunlähtijän tilannetta sekä mietteitä. Leops seuraa lasta kouluun jos

vanhemmat niin haluavat. Kouluunlähtijä saa esiopetusvuoden loputtua

todistuksen osallistumisestaan annettuun esiopetukseen. Siinä kuvataan

lyhyesti esiopetusta päiväkodissamme.

 

12 Toiminnan arviointi, seuranta ja kehittäminen

 

Steinerpäiväkodin toiminnan periaatteisiin kuuluu henkilökunnan säännöllinen

kokoontuminen. Kokouksiin osallistuvat päiväkodin kasvattajat ja työntekijät.

Kokouksissa käsitellään pedagogisia, käytännöllisiä ja hallinnollisia asioita.

Myös taiteellinen työskentely kuuluu osana kokouksiin. Kasvatuskulttuurin

kehittämisestä on vastuussa koko työyhteisö: yhteinen tietoisuus on oleellista

pyrittäessä yhteiseen suuntaan, kehittämiseen ja päätöksiin.

 

Toiminnan arviointiin, seurantaan ja kehittämiseen liittyvät asiat käsitellään

yhteisissä kokouksissa säännöllisesti. Päiväkodin

varhaiskasvatussuunnitelman pohjalta määritellään vuosittain saavutetut

tavoitteet, tunnistetaan toiminnan vahvuuksia ja nostetaan esiin

kehittämistarpeita. Toimintaan liittyvät suunnitelmat ja kehityskohteet pyritään

 


 

päivittämään vuosittain. Tärkeitä ajankohtia sekä toiminnan kehittämiseen,

että arviointiin ovat toimintakauden alku ja loppu. Kaikki sovitut ja todetut asiat

dokumentoidaan sekä nimetään vastuuhenkilöt.

 

Vanhempien kanssa keskustellaan säännöllisesti aiemmin sovittujen

periaatteiden mukaan. Lapsen kehittymistä seurataan sekä arvioidaan hänen

varhaiskasvatussuunnitelmaansa / esiopetussuunnitelmaansa kirjattujen

tavoitteiden toteutumista. Lapsen arviointi on enemmänkin häntä

kannustavaa, kuvailevaa ja vahvuuksia korostavaa. Vanhemmille jaetaan

toiminnan arvioinnista kysely keväällä, tarvittaessa pidetään aiheesta

vanhempainilta.

 

Arvioinnin lähtökohtana on ollut lapsen kasvu, kehitys ja kaikinpuolinen

hyvinvointi. Seuraamme steinerpedagogisen ihmiskuvan pohjalta kasvun

lainalaisuuksien toteutumista. Sitä lähestytään ajattelun, tunteen ja tahdon

käsitteiden kautta. Lapsuuden suojelu ja lapsen ikäkauden mukainen kasvatus

on pedagogiikkamme keskeisin sisältö. Perustana on lapsen vanhempien ja

pedagogien yhteinen näkemys lapsuudesta, kasvatuksesta ja oppimisen

olemuksesta: yhteinen ihmiskuva. Sille on hyvä rakentaa arjen toimintaa,

jossa tulee vallita ilo, turvalliset rajat ja hyvä ilmapiiri.

 


 

Liitteet:

Toimintasuunnitelma

Osallistumistodistus

Yhteistoimintasuunnitelma

 

Lähteet:

 

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, Stakes. Oppaita 56, 2005

Helsingin varhaiskasvatussuunnitelma, Lasten päivähoito, Oppaita ja työkirjoja

2007:2

 

Helsingin esiopetuksen opetussuunnitelma, Helsingin kaupungin

 

sosiaalivirasto, Selvityksiä/2005

Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2000, Opetushallitus, Määräys

64/011/2000.

 

Päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelman tarkistaminen esiopetuksen osalta

vuonna 2002-moniste

(Helsingin kaupunki, Sosiaalivirasto, Johdon tukiyksikkö, Esiopetusprojekti

4.1.2002).

 

Esi- ja alkuopetus, Yhteistyösuunnitelma Käpylän alueella.

Lapsi sateenkaaren alla-esite, Helsingin steinerpäiväkotien tuki ry, 2000.

Steinerpäiväkoti Pellavan varhaiskasvatussuunnitelma, 1999.

Steinerpäiväkoti Pellavan esiopetussuunnitelma, 2000.

 

 

Steinerpedagogisen esiopetuksen opetussuunnitelma 2002,

 

 


 

YHTEISTOIMINTASUUNNITELMA

 

Jos lapsi siirtyy meiltä steinerpäiväkoti Pellavasta peruskouluun, päiväkoti ottaa yhteyttä  kouluun. Meiltä on siirtynyt lapsia läheiseen Yhtenäiskouluun.

Yhteistyömuodoista on sovittu tilannekohtaisesti. Toinen lähikoulu on Käpylän ala-aste.

 

 

Tutustumispäivät

 

 

Kouluunlähtijät ovat vierailleet tulevassa koulussaan keväällä. Päiväkoti on

kutsunut tulevan opettajan vierailulle keväällä, tapaamaan koulutulokkaita.

Kouluun on vanhempien kautta toimitettu kuvaus lapsen kouluvalmiuksista (kaavake).

 

 

Yhteistyö oppilashuoltoryhmän kanssa

 

 

Olemme pyrkineet osallistumaan koulutulokas tapaamiseen, jossa koulun

oppilashuoltoryhmä ja päiväkotien varhaiskasvattajat keskustelevat koulutulokkaita

koskevista asioista.

 

 

Yhteiset teemat ja tapahtumat

 

 

Mahdollisuuksien mukaan on ollut yritys järjestää lauluhetki, teatteriesitys,

haravointitalkoot tarjoilun kera yms. yhteistyömuotona.

 

 

Tavoitteena on ollut tietoisuus toistemme toiminnasta, pyrkimys luoda joustava ja

pedagogisesti mahdollisimman yhtenäinen toimintamalli esi-ja alkuopetuksen

yhteistyöhön.

 

 

Vallila-Vanhakaupunki-päivähoitoalueen esiopetuksen oppilashuoltoryhmä on:

 

Päivähoitoalueen päällikkö, Sirpa Juuri pj.

Kiertävä erityislastentarhanopettaja, Päivi Jormakka, Lastenpäivähoidon vastuualue.

Vallilan neuvola, Terveystoimi.

Sosiaalityöntekijä,  Carita Heinäsmäki

Neuvolapsykologi (Vallilan neuvola) Jaana Varsa

mukana ovat myös Opetusviraston edustajina:

Koulupsykologi, Marja Mäki

 

Ryhmän tehtävänä on ennalta ehkäisy, seuranta ja jatkuvuus. Se kokoontuu kaksi kertaa

vuodessa ja tekee yhteistyötä koulujen oppilashuoltoryhmien kanssa.